- Roolit ja sosiaaliset suhteet verkossa.
Golderin ja Donathin [1] mukaan ihmisten käyttäytyminen sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee sen mukaan kenen kanssa kulloinkin on tekemisissä ja minkälaisissa olosuhteissa. Tämä näkyy myös silloin kun kuulutaan johonkin ryhmään. Ihmisillä on tapana tavoitella jotain roolia ryhmässä ja tämä vaikuttaa siihen mitä ryhmässä voi sanoa ja että miten siinä tulee käyttäytyä. Tämä pätee sekä “oikeassa elämässä” että verkkoyhteisöissä. Kirjoittajien mainitsemia rooleja verkkoyhteisöissä (tässä tapauksessa uutisryhmässä) ovat ylläpitäjän eli moderaattorin lisäksi johtajat, pääkäyttäjät ja vastustajat. Näiden roolien sekasopasta sitten muotoutuu mitä ikinä muotoutuukaan.
- Moraali ja eettisyys verkossa.
Tämän kysymyksen puitteissa päätin keskittyä yhteen erittäin yleiseen eettiseen ilmiöön verkkoyhteisöissä eli identiteettipetokseen. Rowen [2] mukaan verkkoyhteisöissä petoksia ja yleensäkin mahdollisuuksia petoksiin on olemassa enemmän kuin oikeassa elämässä, koska verkkoyhteisön jäsenet eivät ole fyysisesti läsnä ja koska mahdollisuus esiintyä anonyymina on suurempi. Identiteettipetos tarkoittaa esiintymistä jonain toisena persoonana kuin oikeasti on. Vaikka petoksen suorittamisen mahdollisuudet ovat suuret, niin se ei kuitenkaan oikeuta petoksen suorittamiseen.
Useissa virtuaaliyhteisöissä identiteettipetosta ei pidetä kovinkaan vakavana rikkeenä [3]. Rowen pohtiikin onko sillä oikeasti väliä, jos joku haluaa esiintyä 21-vuotiaana mallityttönä, vaikka hän oikeasti olisi 40-vuotias ylipainoinen mieshenkilö siinä tapauksessa että kaikki interaktiot tapahtuvat virtuaalisessa ympäristössä? Mielestäni tämä riippuu yhteisöstä. Luonnollisesti siinä tapauksessa identiteettipetos on tuomittavaa jos ihmiset esimerkiksi hakevat virtuaaliympäristöstä seuralaista. Mutta jos ei alunperinkään ole aikomus tavata yhteisön jäseniä oikeassa elämässä, niin en usko että sillä on mitään suurempaa merkitystä.
3. Public good
Verkkoyhteisöt helpottavat tiedon saantia ja sen jakamista. Esimerkiksi nyt on pinnalla Iltasanomien julkaisema nettiaddressi/vetoomus turvallisen lapsuuden puolesta jonka sunnuntaihin puoleen päivään mennessä oli allekirjoittanut jo yli 95 000 Suomalaista. Aikanaan lista nimineen luovutetaan maan hallitukselle. Myös erilaisia avustuskeräyksiä on järjestetty esimerkiksi blogeja käyttämällä. Tämä helpottaa ja nopeuttaa avun viemistä niitä tarvitseville.
[1] http://web.media.mit.edu/~golder/projects/roles/golder2004.pdf
[2] http://www.nps.navy.mil/Content/CS/ncrowe/virtcomm161.htm
[3] Donath, J. (1998). Identity and deception in the virtual community. In Kollock, P., & Smith, M. (Eds.), Communities in Cyberspace. London: Routledge.
[4] http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1476543
Antti K.
